maanantai 5. syyskuuta 2016

Teuksterin päiväkirja osa 2

Purrrr, täällä kirjoittelee pitkästä aikaa taas Teukka, tuo äitin ihanainen pieni karvavauva niinkuin se mua nimittää. Mun aiemmasta kirjoituksesta tykättiin kovasti, joten tässä tulee lisää mun kuulumisia viime ajoilta. Oikeastihan mun elämä on tosi tapahtumarikasta ja kaikkea tapahtuu etenkin silloin kun äiti ja isi on töissä eikä ne nää kuinka aktiivinen oikeesti oon. Niitten silmissä mä vaan nukun, nukun lisää, kerjään ruokaa ja nukun taas lisää. 


Mun ekoja synttäreitä juhlittiin heinäkuun 31. päivä, vaikka se ei ehkä oo mun oikee syntymäpäivä. Me vaan sovittiin äitin kanssa, että kun oon about vuoden ikäinen niin mun synttärit saa olla samana päivänä kun Harry Potterilla. Tässä kuvassa oon just saanu paketin mun Sarppa-tädiltä, joka ties tottakai mitä mä oon aina toivonu synttärilahjaks. Mähän rakastan noita puhelinlankaponnareita yli kaiken ja mulla on olohuoneessa oma lelukulhokin, missä on ainakin 20 erilaista tollasta. Usein äiti löytää niitä aina sängystä, sohvan alta ja ties mistä muualta. Mähän en tiedä siitä mitään!


Tän kopan mä oon saanu äitiltä heti kun mä muutin tänne. Nyt kesällä koppa on ollu parvekkeella ja siellä mä vietänkin suurimman osan ajasta. Tosin nyt kun on tulossa joku ihmeen syksy ja vähän kylmempi, äiti on pitäny parvekkeen ovea KIINNI öisin enkä oo päässy mun koppaan, joka tietty on siellä parvekkeella. Mua on kans uhkailtu, että talvella mulla ei oo mitään asiaa parvekkeelle. Ois nyt vaan tyytyväinen siihen kun mä ees uskallan olla siellä. Sillonku käytiin äitin kanssa ekan kerran parvekkeella ja olin äitin sylissä niin lähtö tuli niin äkkiä, että hyvä kun ees ehdittiin sinne parvekkeelle asti. Joo, mä oon ollu vähän nössö joskus...


Ai kun kiva et tääki kuva on täällä. Tässä mä oon varmaan kuullu just siitä, että mut viedään johonkin eläinlääkäriin ja viel montaki kertaa. Mut kuulemma rokotetaan ja mulle tehään kans joku leikkaus, mikä kuulemma helpottaa meidän kaikkien elämää. Noinkohan asia on oikeesti. Mun pitää kuulemma olla yökin syömättä kokonaan ennen sitä leikkausta ja äiti voi sit olla varma et möykkään koko yön protestina.


Tässä mä teen sitä mitä mä parhaiten osaan eli nukun ja näytän söpöltä. Äitillä on kuulemma töissä seinällä vähän tän tyyppinen kuva musta ♥


Tässä mä ihmettelen eka mun kuljetuskoppaa ja sit tokassa kuvassa me ollaanki jo siellä eläinlääkärin aulassa odottamassa mun vuoroa. Ihanaa, että ne osas kutsua meitä mun nimellä eikä äitin, koska mun lääkärihän se oli. Se lääkäritäti oli oikeestaan ihan mukava, kun se osas kehua mun poskiakin oikein hienoiksi urosmaisiksi poskiksi. Se sano kans et se oli oottanu jotain pentua, mut sieltä tulikin sit jo iso poika. Äiti kans uhkaili etukäteen, että mun painosta (4,8kg) saattaa tulla sanomista, mutta hah, eipä tullu ja olin kuulemma oikein sopusuhtainen. Rokotustkin meni oikein hyvin mun osalta (äiti oli täysin paniikissa). Ens perjantaina onkin sitten se leikkaus ja se voi olla meille kaikille vähän jännempi juttu. Musta tulee kuulemma catellite ja isi aiko nauraa mulle, ku joudun olee se lampunvarjostin kaulassa..


Tässä me ollaan just tultu kotiin sieltä eläinlääkäristä ja mä olin vähän voimaton. Se lääkäri sano, että mulle voi tulla pientä kuumeilua ja äiti sanokin, että olin tosi kuuma iltaa kohden. Muuten mulle ei tullu mitään oireita, mikä oli tosi hyvä juttu. 

Tällasia kuulumisia mulla oli jakaa teille tällä kertaa ja voinkin kertoilla lisää vaikka siitä leikkauksesta ja catellitena olemisesta jos sellaiseks päädyn. Äiti muuten käski myös muistuttaa, että osallistukaahan kaikki arvontaan, joka löytyy täältä. Kivaa illan jatkoa, purr! ♥

8 kommenttia:

  1. Ihana! Siis niin ihana postaus lemmikin omistajana, sillä mä ymmärrän tän sille lässyttämisestä ja jatkuvasta katseesta kun rakastaa kuin omaa pientä lasta! Meilläkin hauva just teki viikonloppuna kivasti, menin käymään vanhemmilla ja aluks se tuli hakemaan rapsutuksia ja sekos täysin kun tulin paikalle. Sit koira katos ja kelasin mihin meni ja tsekkasin ulos, niin se on sielä jalkapallon vieressä ja tietää, että oon ainoa joka sen kanssa pelaa futista oikee kunnolla. Ja siel se pikku mussukka mua odotti ainoastaan <3 Kyl on onnistunut olo omistajana kun on tommonen luotto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta onhan ne meidän pieniä vauvoja ♥ Ainakin Teukka on omaksunut vauvan roolin tosi lahjakkaasti, kun aina on päästävä syliin :) Oot selkeästi hyvä äiti ja se tunne on kieltämättä aivan paras ♥ ♥

      Poista
  2. ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  3. Iiiiihana Teukka! ♥ Paljon pusuja ♥

    Mä oon aivan höpönä meidän koiraan - se on vaan niin äärettömän hellunen kun se makaa / nukkuu / leikkii / syö / jne - ymmärsit varmaan idean... :---D Se on kyllä muutenkin niin piloille lellitty eläin, kun vaan eläin voi olla... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teukka on kyllä myös saanu osuutensa lellimisestä. Teuksteri kiittää pusuista ♥

      Poista
  4. Oi kun oli ihana lemmikkipäiväkirja! :)

    VastaaPoista