maanantai 27. helmikuuta 2017

Sokerirasituskoe

Sokerirasituskoe, luulin jo välttyneeni tältä inhottavalta testiltä, mutta ei, tänään se kuitenkin pölähti eteeni. Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja päätti, että pitkällä olevasta raskaudesta huolimatta hän laittaa minut vielä varmuuden vuoksi sokerirasituskokeeseen. Ohjeistus kokeen suhteen oli muuttunut vuodenvaihteessa ja ainakin täällä Helsingissä sokerirasitukseen joutuvat nykyisin kaikki yli 25-vuotiaat ensisynnyttäjät viikoilla 24-28. Koska omalla kohdallani nuo viikot olivat menneet jo ohi eikä raskausdiabetesta ollut syytä epäillä, koetta ei määrätty itselleni aiemmin. Noh, tulokset saadaan tänään jos OmaKanta vain suostuu toimimaan ja tuloksista ehditään nauttia sitten se kolmisen viikkoa, sillä tänään raskausviikkoja on nyt jo 38+3.

Sokerirasituksen avulla poissuljetaan raskausdiabeteksen mahdollisuus ja ennen koetta tulee olla 10-12 tuntia paastolla. Tänä aamuna minulla olikin jo melkoinen nälkä, mutta mitään ei saanut syödä ennen kuin koe oli ohi. Onneksi Mira-pupu lähti minulle tueksi kokeeseen, sillä minulla on tapana pyörtyillä verikokeissa eikä syömättömyys auta siinä asiassa yhtään. 
Olin varannut ajan 8:50 Tullinpuomin laboratorioon ja olinkin paikalla 8:49 pienestä aamuruuhkasta johtuen. Riittävän ajoissa siis kuitenkin. Heti aulaan päästyäni hoitaja huutelikin minua jo, joten pääsin ensimmäiselle piikille nopeasti. Onneksi kohdalle osui todella mukava hoitaja, joka otti huomioon verikoepelkoni. Ihan ensiksi otettiin siis ns. nollaverinäyte, jossa en ollut vielä juonut sokerilitkua. Näytteen jälkeen sainkin litkun juotavaksi ja vaikka kaikki sanovat sen maistuvan pahalta, omasta mielestäni se oli oikein hyvää eikä sen juominen tehnyt tiukkaa. Olisin voinut ottaa nälissäni jopa lisääkin. Juotavaa oli arviolta n. 4 desiä ja sen enempää litkua ei kokeen aikanaa juotukaan. Sitten vain tunniksi odottelemaan aulaan seuraavaa verikoetta.

Sokerirasituskoe kestää siis parisen tuntia ja verta otetaan yhteensä 3 kertaa aina tunnin välein. Onneksi labran vieressä oli pokestoppi, jonne laitoin meille luren päälle, jotta saadaan edes vähän tekemistä. Kokeen aikana kun ei saa syödä eikä liikkuakaan niin tylsäähän siellä olisi tullut ilman seuraa. Lisäksi toisen verikokeen jälkeen tuli hieman huono olo, sillä hoitaja otti verta samasta suonesta ja se tuntui jo melkoisen ikävältä. Onneksi ei kuitenkaan alkanut pyörryttää sen enempiä.
N. klo 11 pääsin pois viimeisestä verikokeesta ja pääsimme Miran kanssa vihdoin kotia kohti. Olimme molemmat aivan hajalla aikaisesta aamuherätyksestä johtuen sekä nälissämme, kun Mirakaan ei ollut ehtinyt syödä aamulla mitään. Kotiin päästyäni Teukkakin oli tietysti aivan poikki, joten kaappasin herran kainalooni ja menimme yhdessä pariksi tunniksi päiväunille. Tälläkin hetkellä olen edelleen tosi väsynyt, mutta voisin koittaa jaksaa valvoa iltaan asti jos vain suinkin kykenen. Kivaa maanantai-iltaa kaikille! :)

Oletteko te joutuneet sokerirasitukseen raskauden aikana? 

4 kommenttia:

  1. Toi sokerirasituskoe kuulostaa kyllä aikamoiselta! Mie oon kuullu kans, että tuo litku olisi kamalan makuista, mutta onneksi se ei sitten ollutkaan niin pahaa! :)

    Toivottavasti tosiaan mitään raskausajan diabeetesta ei ole! En kyllä usko, kun siulla on kuitenkin niin hyvät elintavat ollu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan ettei oo. Ne tulokset ei oo vielkään tullu ja piti tulla eilen :o Noh onneks tyyppi syntyy joka tapauksessa pian :)

      Poista
  2. jaksamisia sinne pupu <3

    VastaaPoista